Anne Ronkainen, 170


1)  Ikä, ammatti, perhesuhteet, luottamustehtävä 
Olen 34-vuotias, Kirkonkylästä keskustaan muuttanut paljasjalkainen heinolalainen, kirjoitus- ja viittomakielentulkki. Tulkin töitä on paahdettu menemään jo kohta yhdeksän vuoden ajan. Niiden lisäksi teen avustajan hommia, kun CV:stä löytyy myös koulunkäyntiavustajan ammattitutkinto.
Lapsuuden perheeseeni kuuluu äiti, isä ja pikkusisko. Samassa taloudessa kanssani asustelee noin 20-vuotias nelivarvaskilpikonna Wilhelmiina.
Luottamustehtäviini kuuluu edunvalvojuus, kahden reippaan lapsen sylikummina oleminen sekä harrastukseni kautta tulleen Vanhat Valmetit ry:n Facebook-sivujen ylläpitäminen.

2) Miksi puolueisiin sitoutumaton PaHe?
En ole ennen osallistunut minkäänlaisiin vaaleihin. Kun ehdokkaaksi ryhtymistä minulta kysyttiin, en olisi uskaltanut lähteä mukaan ilman PaHe- porukan kautta saamaani tukea ja kannustusta. PaHe on erilaisista ajatuksista, tiedoista, taidoista ja persoonista koostuva joukko, jossa vallitsee positiivinen ilmapiiri. Jos ja kun en jotain asiaa tiedä, ei minun tarvitse pelätä kysyä apua muilta. Me olemme kuin yhtä suurta perhettä, jokainen auttaa siinä missä pystyy.
Sitoutumattomana olemisesta tykkään siinäkin mielessä, kun kukaan ei aseta minulle kouraan valmiita mielipiteitä. Asioista voi aina yhdessä keskustella ja sitä kautta voin oppia myös uutta. Minusta on mukavampi keskittyä valtakunnallisen politiikan sijaan meidän omaan pieneen Heinolaan ja pyrkiä ajamaan meidän heinolalaisten asioita kohti parempaa, siinä missä vielä pystytään. Ei yksin, mutta yhdessä.

3) Millainen on tavallinen arkipäiväsi?
Mulla ei oikeastaan ole tavallista arkipäivää. Tai..  Se mikä mun aamussa on aina tavallista, on joka ikinen aamu herätyskellon torkuttaminen viimeiseen asti. Iltaisin voisin kukkua vaikka kuinka myöhään, mutta aamut –ne on hankalia, muttei onneksi mahdottomia!
Lopulta kun olen itseni kammennut ylös sängystä, suuntaan ensimmäisenä Wilhelmiinan (nelivarvaskilpikonnani) huoneeseen katsomaan, ollaanko siellä jo heräilty. Samalla asetan ”salaattibuffetin” hänelle valmiiksi ja käyn läpi päiväni ohjelman.
Kun kaikki aamuiset tohinat on hoidettu, lähden yleensä töihin, milloin minnekin päin Suomea. Tulkin työ on keikkaluontoista. Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan, sillä jokainen päivä on erilainen. Tilanteet, tulkattavat aiheet ja paikat vaihtuvat päivittäin. Asiakkaani ovat kuuroja, kuuroutuneita, huonokuuloisia tai kuurosokeita, joten sen mukaan myös tulkkaus- ja kommunikointitavatkin vaihtelevat. 
Töiden jälkeen hoidan juoksevia asioita, rästiin jääneitä kotitöitä, oleskelen vanhempieni luona Kirkonkylässä ja milloin mitäkin. Sama paletti alkaa taas aamulla uudestaan. :)

4) Mainitse kolme asiaa, jotka olet sitoutunut tekemään Heinolan hyväksi.
Haluan Heinolan olevan esteetön jokaiselle ns. erityisryhmälle. Ihmiset joilla on fyysisiä, psyykkisiä ja kielellisiä rajoitteita, tulee ottaa paremmin huomioon. Mm. omaishoidettavien ja omaishoitajien tarpeita ja jaksamista tulee tukea kaikin mahdollisin tavoin. 
Lasten ja nuorten, vähävaraisten ja työttömien etuja tulisi ajaa ja löytää ratkaisuja tämän hetkisiin ongelmiin, syrjäseutujen asukkaita unohtamatta - tehdä tästä yhdessä Parempi Heinola.

5) Mikä on paheesi?
Minun on usein vaikea sanoa ”ei”. 
Karkkeja ja suklaita en viitsi edes luetella... ;)

6) Mikä Heinolan päätöksenteossa on hyvää? Mitä muuttaisit?
En ole tähän asti kovinkaan aktiivisesti seurannut päätöksentekoja, joten paha mennä mitään sanomaan. Mutta yleensäkin tavallisten ihmisten kuuleminen päätöksenteoissa on minusta se kunnanvaltuutetun tärkein tehtävä.

7) Terveiset kuntalaisille?
Saa tulla nykäisemään hihasta ja ideoimaan paremman Heinolan puolesta. Aurinkoisia kevätpäiviä! :)