PaHelaisten kirjoituksia ja ajatuksia


8.9.2012
Koulutiellä

Kuljen omaa ”koulutietäni” Heinolan torin läpi kaupungin toiselle puolelle omissa ajatuksissani. Aamulla ilmassa tuoksuu jo syksy, mutta aurinko alkaa jo lämmittää. Torikahvila on vielä tänäkin aamuna pystytetty. Kahvilla istuu monia jo tutuksi tulleita kasvoja, niin työpäiväänsä aloittavia aikuisia kuin eläkepäivänsä ansainneita ikääntyneitäkin. Takaa tulee äänekäs lauma pyöräileviä nuoria matkalla Lyskalle ja mopojen pärinä erottuu selvästi muun liikenteen äänistä. Voi kunpa vain muistaisivat varoa noita pieniä koulutiensä aloittavia nassikoita, joista ei perässä kulkiessa näy kuin reppua kuljettavat jalat.

Mietin kuinka Heinola on ihana paikka asua. Vaikka kotikaipuuni Helsinkiin joskus puristaa rintaa, en kadu hetkeäkään sitä ratkaisua, että noin viisitoista vuotta sitten muutin perheeni kanssa Heinolaan. Lapseni ovat saaneet varttua aikuisiksi turvallisessa ympäristössä, jossa lapset ovat saaneet olla lapsia ja ihmiset välittävät toisistaan.

Havahdun näistä auvoisista ajatuksistani kun olen melkein torin kulmalla seisoskelevan nuorisojoukon keskellä. ”Oho, anteeksi” hymyilen heille. Sain kaikilta ystävällisen hymyn vastaukseksi. Mitä lienee kokoontuneet tuohon ennen kouluun menoa. Jatkan matkaani mutta väkisinkin mieleeni nousee viimeaikaiset puheenaiheet koulu- ja työpaikkakiusaamisesta, nuorison aiheuttamasta häiriköinnistä ja huonoista käytöstavoista sekä lastensuojelun kustannuksista. Mieleni tekee kääntyä takaisin, sanomaan tuolle nuorisolaumalle: ”ei ne ole teidän syytä, jatkakaa jo matkaa kouluun, ettette myöhästy”. Ei kai ole nuoren vika jos hän ei ole oppinut kohtelemaan kunnioittavasti kanssaihmisiään iästä, näöstä tai sukupuolesta riippumatta. Jos hän ei ole oppinut välittämään ympäristöstään tai kantamaan vastuuta tekemisistään. Me aikuisethan tässä ollaan mallina oltu?

Jotta pääsisimme vähitellen ulos tilanteesta, jossa kaikki nuorille suunnatut resurssit kuluvat jo olemassa olevien ongelmien hoitamiseen ja oireiden hillitsemiseen, tulisi meidän panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan. Mitä ne olisivat? Ainakin tekemistä ja toimintaa sekä valvontaa ja aikuisten läsnäoloa. KUUNTELEMISTA JA VÄLITTÄMISTÄ.

Nuorten tulisi tuntea itsensä tärkeiksi, tulevaisuuden rakentajiksi. Tämä tunne myös kasvattaa heille tervettä itsetuntoa ja vastuullisuutta.

Mitä Heinola olisi ilman näitä nuoria? Miltä tämä kaupunki näyttäisi ilman tuota nuorisolaumaa torin kulmassa, jolla (Kaisa Hakoa lainaten) on tulevaisuus farkkujen taskussa ja siiventyngät hupparin alla piilossa? Ilman heitä Heinola on kuoleva kaupunki. Paremman Heinolan tulevaisuushan on näiden nuorten varassa.

Sari Koljonen


30.8.2012
Jaetaan terveyttä ja hyvää mieltä

Tässä eräänä aamuna, kun vein tytärtäni kouluun, huomasin yhden talon edessä ihastuttavan asetelman. Pienen sinisen tuolin päällä oli
korillinen omenoita ja korissa käsin kirjoitettu kyltti, jossa ohikulkijoille annettiin lupa ottaa. Monen omakotitalon pihalla omenapuun oksat notkuvat runsaan omenasadon painosta. Mitä jos tänä syksynä kaikki ne, joille tulee omenoita yli omien tarpeiden, jakaisivat omastaan kaikkien iloksi. Heinolan terveysliikuntakaupungin statukseen sopii erinomaisesti se, että koululaiset ja kaikki muutkin jalan ja pyörällä liikkujat voisivat missä tahansa kulkiessaan haukata maukasta hiukopalaa. Kaiken kukkuraksi ihana, portin pieleen jätetty viesti ohikulkijoille lämmittää mieltä, vaikkei omena maistuisikaan.

Sari Volanen


27.8.2012
Punakynää vai parempia päätöksiä?

Budjettikuri on tarkassa syynissä ja syytösten sekä puoltamisen alla vaalivankkureiden lähdettyä liikkeelle. Valitettavasti vaalikauden avajaiset olivat jo heti alkuun pilkallistakin kanssapuolueen väheksyntää ja oman rinnan röyhistelyä. Voi kun oikeasti jo tajuttaisi ettei moisella meiningillä mitään saavuteta. Kuka luotaa ehdokkaisiin jotka heittelevät ilkeyksiä toistensa niskaan sen sijaan että keskittyisivät suunnittelemaan yhteistyöllä parempaa tulevaisuutta ja kestävämpää kulurakennetta Heinolaan? Yhteistyö pitäisi olla itsestään selvyys, vahva näkemys asioista on toki tärkeää, mutta yhtä tärkeä taito on osata kuunnella ja kunnioittaa toisten mielipiteitä, sekä kyetä keskustelemaan niistä myönteisessä hengessä.

Itse olen kovasti huolissani Heinolan budjetin perälaudan vuotamisesta lastensuojelussa. Vuosikaudet lastensuojelumenot ovat ylittäneet budjetin mutta asiaan ei ole löydetty ratkaisuja. Tässä eivät hätäiset päätökset auta. Ei voi samalla kädellä vetää punakynällä yli lasten ja nuorten ehdotuksia kaupungin palveluiden parantamisesta ja tuskailla budjettivajetta joka täällä ilmiselvästi syntyy lastensuojelumenoista. Nuoria, lapsia ja perheitä on kuunneltava ja ehdotuksia otettava vakavasti harkintaan. Mikäli ongelmien ennaltaehkäisyyn satsattaisi riittävästi rahaa, se toisi säästöjä koko kaupungin palveluihin, myös vanhusten hoitoon sillä perheiden pahoinvoinnin seurauksena maksetaan niin lastensuojelun, aikuissosiaalityön, päihdehuollon, mielenterveystyön sekä terveyskeskuksen palveluita isolla rahalla. Inhimillisen kärsimyksen hintaa ei voi edes laskea.

Säästäminen ei välttämättä tarkoita kipeitä päätöksiä vaan se voi olla myös oikeiden päätösten tekemistä, päätösten joilla on pitkäkestoinen vaikutus. Tästä hyvänä esimerkkinä löytyy sosiaaliportti.fi sivuilta hyvä käytäntö, ns. Kurikan malli jossa yhdistyneet Jurva ja Kurikka ovat luoneet tehokkaan moniammatillisen tukiverkoston lapsiperheille jonka kautta päästään auttamaan perheitä hyvin matalalla kynnyksellä. Säästäminen voi olla myös palveluiden ulkoistamista, lastensuojelussakin on näin toimittu mm. Helsingissä, Kouvolassa, Lappeenrannassa, Vaasassa, Hämeenlinnassa ja Lahdessa, riittämättömät kunnan omat resurssit on korvattu laadukkaalla ostopalvelulla mikä nimenomaan keskittyy lastensuojelun avohuollon toimiin ja tästä on raportoitu erittäin hyviä tuloksia, huostaanotoilta on vältytty lähes sataprosenttisesti. Ehkä miettimisen arvoinen asia myös Heinolassa. Tasokas perhetyö kun säästää selvää rahaa.

Ei pikaisia ylivetoja, ei turhaa sanaharkkaa vaan huolella mietittyjä ratkaisuja, niillä voidaan viedä kaupunkia eteenpäin ja ylläpitää palvelutasoa kaikille kaupunkilaisille. 

Heli Turve


23.8.2012
Rollaattoriruuhkaa ja laitoshoitoa?

Heinolassa kaavaillaan 170 vanhuksen laitosta, jonka rakentamiskustannukset olisivat n. 28 milj. euroa. Luulin, että suuret laitokset kuuluvat menneisyyteen ja tulevaisuudessa vanhukset asuvat pienemmissä viihtyisissä asunnoissa muiden ihmisten lähellä.

Mielestäni suuren laitoksen rakentaminen kaupungin toimesta on monella tavalla virheratkaisu. Suuri laitos voi olla edullista, mutta tuskin

viihtyisää ja kodikasta.  Jos rakennuksen toteuttaisi kaupungin oma vuokrataloyhtiö, Jyränkölä tai joku muu yleishyödyllinen toimija, kaupungin ei tarvitse laittaa hankkeeseen omaa rahaa yhtään. Hankkeeseen voidaan saada Asuntorahastolta avustusta 25-40% ja korkotukilainaa. Hyvästä tuesta johtuen vuokrat jäävät kohtuullisiksi. Yleishyödyllinen yhteisö ei kerää voittoja vaan perii vain kustannuksia vastaavan vuokran. Vähätuloiset saavat Kelalta asumistuen.

Ympäristöministeriön ohjeessa vanhusten asumisen tukemiseen lukee:

”Laitosmaisia ratkaisuja ei tule avustaa. Tavoitteena tulee olla erityisryhmiin kuuluvien asuminen tavallisilla asuinalueilla. Avustusta ei tule myöntää isoihin eikä laitosalueelle rakennettaviin kohteisiin….Kaikkien kohteiden suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota kohteen laatuun, kuten esteettömyyteen, turvallisuuteen, toimivuuteen ja kodikkuuteen sekä segregaation (eriyttämisen) ehkäisemiseen.”

Hollolassa on parhaillaan rakenteilla 60 asuntoa lähinnä muistisairaille vanhuksille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa. Hankkeen toteuttaa Lahden Talot Oy. Kunnan ei tarvitse osallistua investoinnin kustannuksiin. Asuntorahastosta on saatu avustusta ja korkotukilainaa.

Kun 31 vuoden päästä täytän 85 vuotta, Heinolassa on yli 4 kertaa enemmän yli 85-vuotiaita. Toivon kuitenkin, että kuulun niiden onnellisten joukkoon, jotka muodostavat S-marketin aulaan aamuisin valtaisan rollaattorien ruuhkan ilman minkäänlaista muistiongelmaa. Jos muisti kuitenkin pettää, en halua kaupungin kaavailemaan jättilaitokseen.  Haluan vaikuttaa siihen, että kaupunkikaan ei tee tuota jättilaitosta, vaan tarjoaa vanhuksilleen viihtyisää ja turvallista asumista ja hoitoa kodikkaissa taloissa eri puolilla Heinolaa.

Tuomo Vesikko



17.7.2012

Nuorisolle uudet tilat paloasemalta?


Nykyinen nuorisotalo toimii yksityisissä tiloissa eli kaupunki maksaa siitä vuokraa. Tilat rajoittavat

toiminnan perinteiseen nuorisotyöhön. Tilat voitaisiin ehkä siirtää kunnan omistamalle paloasemalle, kun uusi paloasema valmistuu. Voitaisiinko Heinolassa nyt yhdistää samalla ennaltaehkäisevän nuorisotyön voimat samaan rakennukseen? Voisiko Torppa, Jyränkölä  ja seurakuntakin olla siinä jotenkin mukana? Pienessä kaupungissa yhteistyöllä saataisiin ehkä enemmän aikaiseksi. Ainakin rakennus antaisi paremmat mahdollisuudet uusiin toimintoihin, joita ei nykyisellä nuorisotalolla voida tehdä. Autojen korjaaminen ja mopojen tuunaus voisivat olla esimerkki uusista toimintamuodoista. Siihen paloasema soveltuisi hyvin. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää keskustelu nuorisotiloista eikä tehdä mitään lopullista ehdotusta. Parhaat vastaukset löytyvät kuitenkin niiltä, jotka työskentelevät eri tehtävissä ennaltaehkäisevässä nuorisotyössä. Toivoisin kuitenkin että te alan ammattilaisina selvittäisitte myös paloaseman mahdollisuudet nuorisotiloina.
 


Tuomo Vesikko




13.7.2012
Sovinnolla Parempi Heinola


Kyllä vanha kansa sen tietää. Riitely johtaa lihavampaan riitaan, kosto suurempaan kostoon.  Juha Karin ja Heimo Riutan loanheitto toisiaan kohtaan tällä palstalla ei ainakaan paranna heidän yhteistyömahdollisuuksiaan tulevassa kaupunginvaltuustossa. Heimo Riutta on kokenut kunnallispoliitikko ja

monen lautakunnan arvostettu puheenjohtaja.  Juha Kari on toiminut mm. kaupunginvaltuutettuna ja maakuntavaltuuston jäsenenä sekä vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaana. Molemmat ovat varmasti päteviä luottamustehtäviin. Asioista voidaan olla erimieltä ja puolustaa omaa kantaa voimakkaasti, mutta toivoisin kuitenkin kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, olipa hänen puoluekantansa tai mielipiteensä mikä tahansa. Vain kuuntelun ja kunnioituksen kautta voidaan rakentaa hyvää yhteistyötä sekä yhteisymmärrystä päätöksentekoon.


Olen seurannut kunnallispolitiikkaa melko läheltä kuudessa eri kunnassa. Päätöksenteko on ollut sujuvinta ja nopeinta sellaisissa kunnissa, joissa on kuunneltu myös vähemmistöön jääneitä ja pyritty ottamaan heidänkin kantansa huomioon. Aina on ainakin pyritty yhteisymmärrykseen. Juha Kari ei usko, että tällainen politiikka olisi Heinolassa mahdollista. Olen tästä asiasta hänen kanssaan eri mieltä. Lahden radion kunnallisvaaliohjelmassa hiljattain Nastolan kunnanhallituksen puheenjohtaja sanoi, että Nastolassa pyritään sopuisaan päätöksentekoon. Hollolassa ja Hämeenkoskella pyritään myös yhteisymmärrykseen päätöksenteossa. Äänestyksiä on harvoin.  Uskon että se on hyvin mahdollista ja jopa välttämätöntä myös Heinolassa.


Mikä yritys haluaa riitelevään ja hitaasti toimivaan kuntaan? Kuka haluaa sinne töihin? Kuka haluaa asua siellä tai muuttaa sinne? Mielestäni Heinolassa tärkein asia on saada kunnallispolitiikka sopuisammaksi. Muita asioita voidaan tehdä sen jälkeen. Markkinointi, yritysten haalinta ja uudet tontit ovat turhia, jos valtuustossa riidellään. Sopua pitäisi etsiä tulevaisuudesta.  Sovitaan yhteiset päämäärät ja tavoitteet, joihin kaikki valtuutetut voisivat sitoutua. Annetaan kaupungin työntekijöille työrauha tehdä töitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Asetetaan pääpaino yhteisen tulevaisuuden suunnitteluun ja vähennetään vanhojen asioiden vatvomista.  Uskon, että voisimme Juhan ja Heimon kanssa olla samaa mieltä monista asioista. Kaikki meistä varmaan haluaa Heinolaan lisää asukkaita ja yrityksiä. Keskitytään niihin tärkeisiin asioihin, joista voimme olla samaa mieltä. Jätetään erimielisyyttä aiheuttavat asiat sivuun.

 

Tuomo Vesikko




11.7.2012

Heinolassa on upeita asukkaita! 

Kautta aikain ovat ihmiset tienneet yhteistyön ja tekemisen olevan voimaa ja tuovan hyvää oloa. Parasta, mitä voi tehdä, on ryhtyä! Haluan nostaa hattua ja vilkuttaa iloisesti kaikille ryhtyjille, kuten Lusin kirpputorin ja lastenkerhon pitäjille sekä Saittafestin organisoijille ja monille muille. Ryhtyminen osoittaa oma-aloitteisuutta ja myönteistä tapaa ajatella asioista; paljon on mahdollista, jos tartumme toimeen. Ryhtymisestä ne Porin Jazzitkin saivat alkunsa.

Heinola on kuin aarre, joka on kääritty paperiin ja odottaa avaamistaan, pala palalta. Siltasaaren upeus on jo kääritty esiin ja yrittäjän myönteisellä toimeliaisuudella myös meille monille niin rakas pesula jatkaa toimintaansa. T
ori ja keskusta kukoistaa vähitellen entistä vilkkaampana monen yrittäjän toimesta ja innolla odotamme myös kaupunkijuoksutapahtumaa, kiitos ryhtyjien. Kun joku muualta tuleva poikkeaa Heinolaan, hänelle tarjoillaan meidän heinolaisten taholta joko kuva tuosta pölyttyneestä käärepaperista tai kurkistetaan niistä kohdista, mistä aarre jo näkyy. Tässä kurkistamisessa auttaa niin iloisen myönteiset kaupunkilaiset kuin paikallislehtemme Itä-Häme, jonka uutisointi on muuttunut selkeästi myönteisemmäksi. On mukava lukea hyviä uutisia, erityisesti ryhtyjistä!

Meillä on myös hyvin työnsä hoitavia virkamiehiä sekä parhaansa kaupungin eteen tekeviä päättäjiä! Uskon vakaasti, että jokainen tekee parhaansa kykyjensä ja käytettävissä olevan tiedon puitteissa. Ja kun uudenlainen myönteinen ajattelu vähitellen valtaa alaa, muuttuvat asiat myös toiminnan tasolla, mistä jo kertovat nämä kaupunkilaisten ryhtymiset . Olisi se aika jännä katsella jääkiekkoa tai yleisurheilukisoja, missä voitto perustuisi siihen, kuka saa kampitettua eniten vastustajia. Ei, urheilussa joukkueella tai kilpailijalla on päämäärä ja kaikki menevät samaa päämäärää kohti, toiset nopeammin ja tehokkaammin kuin toiset. Eikä tämän takia tarvitse kilpakumppaneita vähätellä tai haukkua. Ystäviä ja yhteistyökumppaneita voivat olla ketkä vaan, puolueista, virka-asemasta, iästä, sukupuolesta tai vakaumuksesta riippumatta.

Anne Lehtokoski




25.6.2012

Eri tavalla kuin ennen


Heinolan väki vähenee, verotulot supistuvat, palveluja joudutaan karsimaan… Jos tämänykyinen tyyli ei toimi, pitäisikö tehdä eri tavalla kuin ennen? Lopetettaiskoensin tuo riitely ja valittaminen? Aletaan sopuilla. Sovitaan asiat ja tehdäänyhteistyötä. Kuunnellaan niitäkin jotka ovat erimieltä ja vähemmistössä;yritetään löytää yhteisymmärrys. Valitaan valtuustoonkin vain niitä, jotkailmoittavat, että tyytyvät valtuuston demokraattisiin päätöksiin eivätkävalita. Tässä vinkki vaalikoneen kysymysten tekijöille.


Heinolassa on aina uskottu, että asukkaita ei saa, jos ei saada yrityksiä. Se taitaa ollaHeinolan pahin erehdys. Hollolalaisista 65 %, hämeenkoskelaisista 56 %,asikkalalaisista 48 % ja Kärkölän asukkaista 46 % käy työssä oman kunnanulkopuolella. Heinolalaisista vain 23 % käy muualla töissä. Asukkaat maksavatn. 95 % kunnan verotuloista ja yritykset vain n. 5 %. Pitäisikö pääpainolaittaakin asukkaiden hankkimiseen ja asumisen markkinointiin? Uudet asukkaattuovat mukanaan myös uusia yrityksiä.


Monet luulevat, että Heinola on kaukana Lahdesta.  Vierumäeltä on kesällä 10 minuuttia Lahteen,Myllyojalta 12 ja Lusista 20. Se on vähemmän kuin esim. Asikkalasta taiHämeenkoskelta. Jos meillä on nopeat yhteydet Vierumäeltä, Myllyojalta taiLusista, niin montako tonttia kaupungilla on myynnissä näissä kylissä? Yksi.(Luit oikein, yksi). Entä jos ostetaan maata ja kaavoitetaan Lusiin ekaksvaikka 100 tonttia, Myllyojalle 200 ja Vierumäelle 300 ja laitetaan kunnonmarkkinointi pystyyn? Vierumäelle on saatu uusi kerrostalo ja tonttien kaavoitustakinollaan aloittamassa eli suunta on ainakin oikea.

Kymmenen kilometrin sisällä Heinolan keskustasta on ainakin 30 kilometriä rakentamatontarantaa. Voisiko siitä hyvällä suunnittelulla varata muutaman kilometrin rantarakentamiselle?Ei siis suljeta rannan suuntaista kulkemista ja jätettään riittävästi vapaata rantaa.Tässä tilanteessa, jossa Heinolan on saatava uusia asukkaita, on otettavakaikki keinot käyttöön, myös rantatontteja on oltava tarjolla. Haluanmieluummin palvelujen säilyttämisen ja elävän kaupungin kuin autiokaupungin jakoskemattomat rannat. Moni pääkaupunkiseudun nykyinen asukas haaveileerantatontista ja tekisi mieluummin kolme päivää viikossa etätöitä järvenrannalla ja kävisi pääkaupungin ruuhkissa vain parina päivänä kurkkaamassa ettäbisnekset sujuu.


Miten Vierumäelle saadaan lapsiperheitä, jos siellä ei ole päiväkotiakaan? YleensäHeinolassa on rakennettu päiväkoti vasta sitten, kun lapsia on riittävästi. Joson epävarmuutta lasten määrän kehittymisestä, vuokrataan siirrettävä päiväkotilyhyemmäksi aikaa.  Vierumäen päiväkotikannattaa kuitenkin tehdä koulun yhteyteen niin, että vältetään rakentamastakallista keittiötä, ruokasalia ja liikuntatilaa. Sama kokki voi keittää vähän isommankin sopan eikä tarvita päiväkodille omaa kokkia eikä ruokasalia. Samassasalissa liikkuvat ja juhlivat niin päiväkodin kuin koulunkin lapset.


Tuomo Vesikko